Varusteista joilla menemme kohti haavetta.

Pitkä aika jälleen tuosta viime kirjoituksesta. Siinä lopussa lupasin käydä varusteita joilla lähden toteuttamaan tätä Lapin haavetta ja ensimmäistä Lapin reissua osaltani. Suurin osa varusteista on omia, mutta esimerkiksi rinkan ja teltan vuokraan reissua varten. Käyn tulevissa kirjoituksissa läpi muutamia tärkeitä varusteita kuten kengät ja hieman vaatetusta, rinkan millaisella lähden matkaan, nukkumis välineet eli makuualusta, makuupussi ja teltta sekä vähän asiaa retkikeittimestä. Ensimmäisessä tekstissä käyn läpi kengät ja vaatetuksen. Näissä kerrotulla varustuksella lähden itse liikenteeseen. Nämä eivät kuitenkaan ole välttämättä parhaita tai sopivia varusteita itsellesi, mutta toimivat minulla. Kuitenkin tästä saa hieman suuntaa ja ajatusta omiin varusteisiin.

Tekstissä mainitsen ja linkitän valmistajia, retkeilyvarustekauppoja, yms. En kuitenkaan ole heidän sponsoroima ja minulle ei ole maksettu näiden mainitsemisesta tuottajien tai palveluiden mainitsemisesta. Ostan varusteeni paikoista joista tiedän saavani edullisesti ja/tai laadukasta tavaraa. Suosin mielelläni suomalaisia jälleenmyyjiä ja käyn paikanpäällä kokeilemassa ja keskustelemassa eri vaihtoehdoista, mutta aina ei ole mahdollista ostaa tarvitsemaani tuotetta budjettiini sopivalla hinnalla suomalaiselta jälleenmyyjältä.

Kengät ja vaatetus

Aikaisemmin itselläni oli käytössä Haltin kengät jotka kestivät omassa käytössä (silloin vielä vähäistä) 7 vuotta ja olin tyytyväinen Haltin kenkään. Jalat pysyivät omilla pienillä päiväretkillä kuivina ja kengät istuivat hyvin jalkaan. Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja kengät kuluivat rikki, suutarikin tuumasi, että olisiko jo aika luopua näistä ja ostaa uudet.

Kun posti toi minulle kirjeen opintovapaasta ja hyväksytyksi tulosta Niittylahteen Erä- ja Luonto-opas koulutukseen. Päätin hankkia uudet kengät. Vanhasta tottumuksesta Tampereen reissulla suuntasimme Ideaparkkiin Lempäälään ja minä hyvien palvelukokemusten kokemusten perusteella Partioittaan. Muiden kiertäessä ostoskaupunkia, minä perehdyin kenkien lisäksi myös rinkkoihin ja vaatetukseen. Minulla kului noin 3,5h kokeillessani ja testatessa rinkkoja ja kenkiä. Tämän pitkän testauksen jälkeen totesin jalkaani parhaiten istuvaksi Meindl Ohto kengät ja tottakai niille hoitoaineet.

Kengät ovat nyt kulkeneet kanssani läpi kaksi vuotta ja nähneet kaikki vuodenajat. Kenkien testaus kannatti ja kengät ovat olleet paras sijoitus mitä retkivarusteisiin olen tehnyt. Kenkien todellinen istuvuus ja toiminta oli testissä itselläni kun luokan kanssa vaelsimme 5pv karhunpolkua Ruunaalta Patvinsuon Kansallispuistoon. Jouduin kyllä matkalla laittamaan varpaisiin ja kantapäähän urheiluteippiä, mutta osa tekijä tähän oli myös sukkien vaihtamatta jättäminen tarpeeksi usein. Toki oma käyttöni ei ole kovin vaativaa ollut vielä. Sukkina käytän aina merinovilla sukkia. Suosin pitkävartisia sukkia koska vaelluskenkäni ovat pitkävartiset. Leiritossuina olen käyttänyt croksien tapaisia kenkiä.

Kenkien huolto.

Samalla hankin itselleni kahdet housut. Fjällrävenin Vidda Pro ja Haglöfs Rugged Mountain Pants. (Linkissä uudempi II versio housuista).

Fjällrävenin housut ovat olleet suosikki housuni jo pelkästään valokuvatessani. Housuihin saa polviin pehmusteet joten polviasennossa työskentely on ollut helppoa. Lisäksi lukuisat erilaiset taskut ovat olleet omaan makuun. Taskuissa saa kuljetettua paljon tavaraa. eivätkä ne haittaa liikkumista. Fjällrävenin G-1000 kangas on kestänyt omassa menossa ja kun vahaa kangasta saa ne myös hylkimään vettä. Olen muutaman kerran vahannut housujani itse, mutta huosut voi viedä myös kauppaan vahattavaksi korvausta vastaan. Vahauspalvelua ei kaikki tarjoa mutta ainakin Joensuussa on Carlson tarjonnut vahauspalvelua. En tiedä tämän hetken tilanteesta.

Haglöfsin housut ovat vahvaa kangasta ja lahkeiden sivuissa olevat tuuletus aukot ovat erittäin tarpeelliset hieman lämpöisemmässä ilmassa. Housut sietävät hyvin kulutusta ja toimivat erittäin hyvin tuulessa ja pienessä sateessa. Reisitaskut ovat isot ja tilavat, toisessa on pieni kangastasku jossa tykkään säilyttää puhelintani. Housuista löytyy myös sisäpuolelta pieni "turvatasku" johon mahtuu hyvin jotain pientä. Itse olen joskus talvella säilyttänyt siellä vara-akkua kameraan.

Paitana tykkään käyttää viileämmällä ilmalla fleece paitaa. Paidasta kylläkin koira söi vetoketjun ja joudun vaihtamaan vetoketjun jos haluan sen reissuun mukaan. Löysin kylläkin XXL:stä fleecepaitoja muutaman tilalle sekä kuoritakiksi Helly Hansenin kuoritakin. En ole kerennyt vielä testaamaan uutta takkia. Aikaisempi kuoritakkini ei pitänyt vettä kovinkaan pitkään ja nyt kokemuksia rikkaampana olen tullut tulokseen että kannattaa tutkia ennen ostosta mitä hankkii. Ikävä kyllä olen samalla todennut että laadusta ja toimivasta saa usein maksaa enemmän.

Aluskerrastona käytän tällä hetkellä normaalia keinokuituista aluskerrastoa. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus hankkia merinovillainen ohut alusasu. Minulla on kylmille ilmoilleDevoltin merino-villainen paita jota pidän mukana ihan jo varmuuden vuoksi.

Taukotakkini on kevyt ja pieneen tilaan pakkatuva untuvatakki, jonka aikoinaan hankin XXL:stä. Kyseistä takkia tulee käytettyä myös vapaa-ajalla koska on kevyt ja mukavan lämmin.

Hattuna reissuilla toimii putkihuivi, villapipo tai lippis. Vaeltaessa on fleecen tapaiset hanskat ja leirissä on käytössä perinteiset nahkaiset työhanskat.

Jos haluat kysyä varusteista kerron mielelläni oman mielipiteeni ja mahdollisista kokemuksista. Minut saa kiinni sähköpostilla ja Somessa Korpipiilo nimellä Facebook, Twitter ja Instagram.

Seuraavassa kirjotuksessa käydään läpi rinkkaa, telttaa, makuupussia ja -alustaa, retkikeitintä sekä kameravarusteita.

Ensi katselmus karttaan.

Suunnittelu otti jälleen askeleen eteenpäin. Kuten jo facebook sivullakin päivitykseen laitoin että posti toi tilaamani Kilpisjärvi-Halti kartan ja retkeilyoppaan. Siinähän sitten meni ilta ja puolikas yö tutkiessa reittiä ja kuvauspaikkoja.

Saivaaran jäännösvuori ei ole ihan reitillä, mutta vierailun arvoinen kohde.

Reitin tutkimista

Ensimmäisenä tutkittiin karttaa ja reittiä Kilpisjärven luontokeskukselta Haltin huipulle. Onhan se käytävä Haltin huipulla kun kerren sinne lähdetään. Tuleepahan käytyä Norjan puolella. Reitti muutenkin kulkee jo alkuvaiheessa vähän matkaa Norjan puolella, joten pääsen ensimmäisen kerran sekä lappiin että Norjaan. Olisihan tuo kolmen valtakunnan rajapyykkikin lähellä. Reitin varrella on hyvin tupia joissa pitää taukoa ja nukkua, mutta tarkoituksena olisi nukkua teltassa. Kuitenkin oma vaellukseni on hitaampaa kuin monen muun vaeltajan. Kokonaisuutena matka näyttää lupaavalta kartalta katsottuna ja odotukset nousevat kokoajan. Saivaaran jäännösvuori ei ole reitillä mutta houkuttaa päästä katsomaan maisemaa joka on tietojen mukaan näkemisen arvoinen. Samalla voi katsoa Kekkosen muistolaatan.

Kuvauskohteet

Reitin katselun jälkeen alkoi valokuvaus paikkojen scoutaaminen ja se oli loputon suo. Vesiputouksia, aurongon nousu ja lasku. Missä haluan olla nousun aikana ja missä laskun aikana. Viikko ei tule riittämään ollenkaan. Kuvattavaa on niin paljon ja kilometrejä tulisi aivan kauheasti joten on valittava vain jotain. Saivaara oli ensimmäinen mikä pääsi listalle. Bierfejohkan, pitsuskönkään ja govdajohkan vesiputoukset. Ritničohkka houkuttais, koska voisi kuvata haltin sekä valloittaa Suomen korkeimman huipun. Lisäksi haluan käydä Saana tunturin kupeella sijaitsevan kodan luona yöpymässä koska haluan saada valokuvan aamu auringossa kylpevästä tunturista.

Kota sijaitsee juuri sopivassa kohdassa auringon nousua ajatellen, jos vain sää on suotuisa.

Kamera ja varusteet

Toisille reissuun riittää pelkkä laadukas pokkari, itse haluan pääkameran olevan sellainen jolla saan otettua omaa silmää mielyttävää jälkeä jotta saan tauluja omalle seinälle. Aikaisemmilla reissuilla käytin nyt jo myytyä Nikonin D7100 kameraa johon olin tyytyväinen. Kyllä itsekkin aion pitää kokoajan saatavilla oman joka paikan höylän, Olympus Tough TG-4, iskun-, veden- ja pakkasenkestävän pokkarin. Olympuksen lisäksi mukaan lähtee GoPro Session. Itse pääkamera puuttuu kokonaan ja objektiivit myös. Mitään uutta ja hienoa en voi hankkia paitsi jos Lady Luck on mukana. Reissuun olisi tarkoitus saada järjestelmäkamerarunko, laajakulma zoom sekä telefoto zoom, jalusta. Toki myös pienet lisävarusteet, akut, muistikortit.

Seuraavassa kirjoituksessa mennään sitten vaellus varusteisiin millä olen lähdössä matkaan.

-TK

Uusia tuulia.

Se on kulunut liian pitkä aika viime julkaisusta. Elämä on muuttunut kuin vuoden aika. Nyt kun elämisen kustannukset muuttuivat pienemmäksi. Niin jos saisin vihdoin hankittua uuden tietokoneen vanhan hajonneen tilalle. On aika muutenkin uusia varusteita. Viimeisellä syksyn retkellä makuupussini koki uudistuksen koiran ansiosta on siis aika panostaa uuteen makuupussiin ja vanhasta tehdään riippumatolle alapeitto suojaamaan lämpö häviöö. Joten on mukavampi köllötellä riippumatossa myös vähän viileämpinä öinä.

Uusia reissuja tulee kevään tullen. Niin päivä reissuja kuin yön yli reissuja. Kesän retkeily huipentuu Syyskuun puolella tehtävään Haltin reissuun. Nyt kevät talvi käytetään suunnitteluun ja tarvittavien varusteiden harkintaan ja hankintaan. Esimerkiksi teltan aioin vuokrata reissua varten. Rinkka olisi uusittava. Harkinnassa on tällä hetkellä Fjällräven Kajka. Tosin hankintoja on erittäin paljon joten on vain tyydyttävä ostamaan välttämättömimmät varusteet.

 Muita reissuja harkinnassa on yön yli kuvaus retki jollekin autiotuvalle. Keväällä meinasin suunnata yön yli reissuun paikkaan jossa tiedän liikkuvan metsoja, jos vaikka pääsisin nappaamaan muutaman hyvän kuvan. Lisäksi tulee varmasti tehtyä useampi päiväretki. Suomun kierto Patvinsuon kansallispuistossa on ainakin käytävä. Joka vuotinen Kolin reissu. Ne ovat hyviä harjoituksia syksyä varten.

Vaatetus on tällä hetkellä riittävä retkille. Aluskerrastoja kevättä ja syksyä varten pitää pari uusia.

Kamera kalustossa tällä hetkellä mennään Olympuksen joka paikan pokkarilla sekä uusin hankinta mikä syksyllä tuli. On GoPro sessions. Kylläkin kuvaaminen on jäänyt todella vähiin kummallakin. Pitää hankkia vielä järjestelmäkamera jolla ottaa saan kuvanlaadullisesti parempia kuvia sekä enemmän mahdollista säätää asetuksia.

No riittäköön tämä tähän postaukseen. Käydään asioita tarkemmin tulevissa postauksissa.

-TK

Elämä luonnossa.

Elämän helppous metsässä.

Tällä kertaa kirjoitan oman näkemykseni retkeilyyn, vaeltamiseen ja luonnossa elämiseen. Itse näen luonnossa elämisen helppona. Luonnossa on vain elämisen perus tarpeet. Olen tyytyväinen siellä kunhan on vettä, ruokaa, lämpöä ja paikka nukkumiselle. Muut asiat ovat tois arvoisia. Kotona on aina jokin suorittamisen painostus. Jos olen kotona tulee tarve lähteä harrastamaan liikuntaa. Luonnossa se tulee ihan itsestään. katsoo karttaa missä olisi seuraava piste jossa tehdä ruokaa ja levätä. Useasti vielä sen retken on suunnitellut etukäteen joten on helppoa kun tietää mikä on seuraava etappi. Kotona sitä vain ei osaa ja lisäksi tulee muuttujia pitkin viikkoa.

Luonnossa liikkumis muotoina itselleni mukavimmat on jalan ja melomalla, toki polkupyörä on myös mieleinen, mutta jalan ja meloen kulkiessa sitä keskittyy ympärillä olevaan luontoon paremmin ja koska luonto kuvaaminen on itselle harrastuksena tärkeä osa luonnossa liikkumista on rauhallinen eteneminen tärkeämpää kuin vauhti ja kuljettu matka.

Retkeilen mielelläni lähilaavuille ja nuotiopaikoille. Suomessa on varmasti jokaisella kunnalla ja kaupungilla paikkoja joihin voi mennä retkeilemään. Esimerkiksi työpäivän jälkeen kun käy nuotiolla kahvilla ja makkaran paistossa saa samalla omat ajatukset käytyä läpi ja nukkuu paremmin kun käy lepäämään. Saatan myös istua laavulla miettimässä tärkeitä päätöksiä. Sauna on suomalaisille paikka joka on vielä tänäkin päivänä tärkeä. Saunassa on ratkottu paljon asioita, synnytty ja kuoltu. Kuten myös metsä on ollut historiassa erittäin tärkeä ympäristö ihmisille. Metsä on tuottanut meille elämässä tarvittavia resursseja ja toivottavasti myös jatkossa ymmärrämme metsän ja luonnon tärkeyden elämälle.

Kun aikoinaan tein ensimmäisen yön yli vaellukseni kansalaisopiston kanssa tiesin tekeväni tulevaisuudessa sitä vielä monta kertaa. Seuraava kerta oli vasta nyt menneen vuoden aikana. Viikon vaellus karhunpolkua pitkin oli kokemuksena opettavainen. Sillä vaelluksella ymmärsin omat tarpeeni paremmin. Olin aina ollut sellainen jolla piti olla kaikkea mukana. Nyt ymmärsin kuinka vähällä oikeasti pärjään hyvin suunnitellulla reissulla. Vieläkin välillä tuntuu että kannan liikaa, mutta toisaalta ne ovat asioita joita pidän itselleni tärkeänä. Varusteiden vaihtaminen kevemmäksi ja pienemmäksi on ollut suuntaus. En kuitenkaan ollut vaelluksella epätoivon partaalla hetkeäkään. Vaikka rinkka painoi ja ei ollut paras mahdollinen kantaa, nautin joka hetkestä. Suosittelen jokaiselle joka on edes hieman joskus harkinnut lähtevänsä kokeilemaan vaeltamista edes lyhyttä matkaa. Tehkää päätös lähteä vaeltamaan, koska sitten oikeasti tiedätte onko se teidän juttu.

Tulen ilmoittamaan hyvissä ajoin blogissani ja facebookissa yön yli reissuistani. Jos olet halukas lähteä mukaan ota yhteyttä niin keskustellaan. Olen myös alkanut suunnittelemaan erätaito kurssia aloiteleville. Niistä kuitenkin jatkossa lisää.

-T. Kallonen, Korpipiilo

Ensimmäinen retkikertomus: Joutenlammen laavu.

Ensimmäisen retkikertomuksen aika.

Keskiviikko aamu alkoi hieman rutiinin omaisesti ja ensimmäisenä kellon soiton jälkeen vaatteet päälle ja koirien kanssa aamu kierrokselle, sitten lapset ylös ja hoitoon. Tapana on syödä aamupala sitten lasten viennin jälkeen näin kun ei ole menoa heti aamusta. Kerkiää katsomaan uutiset, sääennusteen ja pikavilkaisu someen. Nyt vain tuli kaipuu heti aamukahvin jälkeen päästä nokipannukahvia nauttimaan kun tuo suodatin versio vaan ei ole niin hyvää. Sääennuste sanoi että alkaa satamaan hetkellä millä hyvänsä ja käyntitakapihan kuistilla varmisti ennusteen pitävän paikkansa. Mutta kun se laavu, nuotio, metsä ja vois muutaman valokuvankin ottaa. Liikunta ei nyt puhunut isoa osaa, koska illalla olisi salibandy harjoitukset. Kyllä mä lähden.

Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen ja tavarat kasaan.

 

Mukaan 30L kamerareppu, kamerajalusta, puukko, kirves, kupilka, kahvia ja pannu, eväät, ensiapu tarvikkeet, vettä, tulitikut, fleecetakki, paperia, ja matkalaturi. Ne reppuun ja sadesuoja päälle. Kartta ja kompassi saa jäädä kotiin, koska tuttu paikka ja hyvät opasteet. Päälle kuoritakki, koska sataa jo varmaankin matkalla. Olympuksen TG-4 kamera reisitaskuun niin että saisin sen tarpeen tullen nopeasti pois taskusta. Vesisade ei haittaa koska kamera on suunniteltu vedenallakin käytettäväksi.

Sitten polkupyörän selkään ja menoksi. Hirveä hinku lähteä liikkeelle niin unohdin kokonaan pistää sport trackerin päälle. Sillä olisi saanut kätevästi matkatiedot, mutta arviolta noin 4 km matkaa tuli pyörällä lähtöpaikalta Joensuun Heinävaarasta Joutenlammen laavulle. Heti kun pääsin liikkeelle niin alkoi satamaan, mutta nyt se ei mieltä painanut kun tiesi saavansa pannukahvit.

Opasteet paikalle ovat hyvät. Joensuunväylältä Heinävaaran ja Kiihtelysvaaran välillä on jo opasteet ja perille pääsee myös autolla, mutta itse suosin omin voimin kulkemista paikalle. Kuvassa näkyvän kyltin jälkeen joensuunväylältä heti käännyttäessä on tilaa pysäköidä auto ja jatkaa matkaa metsäautotietä pitkin laavulle.

 Ajattelin että tällä kelillä olen varmaankin yksin laavulla, mutta kuinkas ollakkan laavulla oli yksi ulkoilija koirien kanssa käymässä. Laitoin pyöräni parkkiin ja tervehdin kanssa ulkoilijaa.

Keskustelimme hetken samalla kun veistelin kiehisiä nuotiota varten. Keskusteltiin jo aikoinaan laavua kohdanneesta ilkivallasta ja ihmettelimme miksi yhteiseen käyttöön tarkoitettuja virkistypaikkoja pitää tuhota ja pilata. Juuri ilkivallan takia paikalta on kirves viety pois, mutta onneksi tulee pidettyä omaa mukana.

Laavulla oli hyvin puita suojassa laavun sisällä ja osa oli tehty jo varsin pieneksi pilkkeeksi jotta nuotion sytyttäminen oli varsin helppoa, kun ei tarvinnut kuin kiehiset veistellä. Laavulla on huussi, oikein liikuntarajoitteisillekkin suunniteltu, kylläkin kahvoja en sisällä nähnyt mutta ramppi oli iroitettava malli ja oli huussin sisälle nostettu, joten pyörätuolillakin pääsee huussiin. Huussi oli kuvitettu seiniltä joten siellä on normaalia mukavampi istuskella ja katsella kuvia.

Tulet tehtyäni laitoin kahvipannun tulille ja aloin tekemään evääksi ottamani ruispalat grilli kuntoon, tällä kertaa kylläkin tyydyin pelkkään voihin ja juustoon niiden päällä.

Sillä välin kun odottelin kahvin ja leipien valmistumista nautin sateen ropinasta, lintujen laulusta ja katselin luontoa ja kuvaus kohteita.

Videon otin nopeasti käsivaralta hetken mielijohteesta. Ajattelin etten laita sitä ollenkaan, mutta tässähän tämä nyt kuitenkin on. Lupaan panostaa hieman enemmän videoihin jos jatkossa laitan blogiin.

Suopursujen kukilla helmeili pisarat ja  mustikoiden kukat täyttävät varvut. Jälleen sai mieli levätä katsellessa luontoa ja seuratessa talitiasten ruuan etsintää puun rungoilta ja oksilta. Hyttysiäkään ei juurikaan sateen takia ollut. Tosin ampiaiset olivat kiinnostuneet laavun polttopuu pinosta ja pörräsivä lähes kokoajan ympärillä.

Leipien ja kahvin lomassa kävin tutustumassa opastekylttiin joka on laavun tuntumassa, Joutenlammen laavu kun kuuluu osaksi Oravantaival vaellusreittiä. Joutenlammen laavun kohdalla voin ainakin todeta, että reitistä on pidetty huolta ja opastee ovat kunnossa. Tulen kävelemään tuon Oravantaival reissun vielä ennen talvea ja kirjoittamaan retkitarinan myös sen osalta mutta siitä jatkossa lisää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös kahvini ja leipäni. Hetken vietin vielä luonnosta nauttien ja ajttelin kirjoittaa laavu vihkoon terveiset, mutta kuinkas ollakkaan vihkoa ei ollut lieko liekö mennyt sytykkeeksi jossain vaiheessa. No sitten enään tavaroiden takas laittaminen reppuun ja pyörän selkään kohti kotia. Pyörämatka takaisin sujui hymyssä suin vaikka pyörässäni ei oli lokasuojia ja vettä hieman roiskuikin. Kotona olin aikaslailla märkä, mutta mieli oli jälleen korkealla ja tiesin että loppupäivästä tulisi hyvä.

-T. Kallonen, Korpipiilo

Luonnossa liikkuessa, ota mallia lapsista.

Lähde metsään liikkumaan ja rentoutumaan. Niin tein ennen kunnes sain lapsia.

Lapset ovat opettaneet minulle uusia tapoja. Lapsien myötä aloin itsekkin tekemään luonnossa enemmän erillaisia havaintoja. En itse huomannut muutoksia ollenkaan kunnes kameran hankinnan jälkeen aloin miettimään luonnossa liikkumiseni tapaa. Pelkän suorittamisen tilalle oli tullut havainnointi, mielenkiinto ja kyseenalaistaminen. Omia lapsia seuratessani joka paikassa tapahtuu samanlailla. Isi miksi toi tekee noin? Isi kato. Onko tää se? Kysymyksiä ja mielenkiinnon kohteita tulee. Olen huomannut itsestäni saman. Mikä lintu laulaa ja miltä se näyttää? Mitä se syö? Ai se oli kirjosieppo ja se syö selkärangattomia. Voisko sitä hyödyntäisikö se, jos teen sitä varten pöntön. No pönttön teko on tärkeää jo senkin takia että pesäkolot ovat vähentyneet metsäteollisuuden kehityksen mukana.

Lapseni ovat näin saaneet minut välittämään luonnosta enemmän. Arvoni ovat muuttuneet vuosien saatossa. Toki edelleen tykkään nykyajan hyödykkeistä ja turhakkeista. Mutta tärkeintä on että mietin tekojani ja kuinka tekoni vaikuttaa ympäristööni. Haluan uuden auton, mutta nykyään ei ole väliä kuinka paljon hevosvoimia ja että olisi iso kone. Ei, mietin kuinka saisin mahdollisimman ekolokisen ja turvallisen auton millä voisin päästä kajakin kanssa melomaan muutamaksi päiväksi kauas pois kaupungista. Sähköyhtiöltä ostan vihreää sähköä, koska arvoni on muuttuneet. Kamerani ja kameravarusteeni olen ostanut usein käytettynä. Ei kaiken tarvitse olla uutta. Tämän opin jo ennen lapsien syntymää lasteni äidiltä. Se on ollut hyvä opetus ja sitä olen koittanut myös opettaa lapsille, mutta hiukan on ollut huono menestys. Syy on ollut kuitenkin minun, uusi on uutta ja paljon on opittavaa.

Sanon sen kuitenkin näin: Ottakaa mallia lapsista retkillänne, saatatte löytää jotain ihmeellistä.

-T. Kallonen

Korpipiilon etsinnän aloitus.

On aika aloittaa matkamme etsimään Korpipiiloa. Patikoimaan poluille ja samoilemaan metsiin. Tutkimaan kansallispuistoja ja ikuistamaan kauneutta kameralla. Melomaan ja polkemaan pyörällä.

Korpipiilon tarkoituksena on edistää ihmisiä retkeilemään luonnossa, kertoa tarinoita omista retkistäni luontoon. Kertoa sanoin ja näyttää niitä kuvin. Blogissa kerron omia kokemuksiani varusteista joita käytän. Retkille lähden erilaisilla kokoonpanoilla ja alussa retket tulevat olemaan pääasiassa Itä-Suomessa. Kirjoituksia lähiluonnosta, ihan arkisia tapahtumia ja myös pidemmiltä reissuilta. Tarkoituksena on myös kertoa tulevista kursseista ja tapahtumista.