Lapset ovat opettaneet minulle uusia tapoja. Lapsien myötä aloin itsekkin tekemään luonnossa enemmän erillaisia havaintoja. En itse huomannut muutoksia ollenkaan kunnes kameran hankinnan jälkeen aloin miettimään luonnossa liikkumiseni tapaa. Pelkän suorittamisen tilalle oli tullut havainnointi, mielenkiinto ja kyseenalaistaminen. Omia lapsia seuratessani joka paikassa tapahtuu samanlailla. Isi miksi toi tekee noin? Isi kato. Onko tää se? Kysymyksiä ja mielenkiinnon kohteita tulee. Olen huomannut itsestäni saman. Mikä lintu laulaa ja miltä se näyttää? Mitä se syö? Ai se oli kirjosieppo ja se syö selkärangattomia. Voisko sitä hyödyntäisikö se, jos teen sitä varten pöntön. No pönttön teko on tärkeää jo senkin takia että pesäkolot ovat vähentyneet metsäteollisuuden kehityksen mukana.
Lapseni ovat näin saaneet minut välittämään luonnosta enemmän. Arvoni ovat muuttuneet vuosien saatossa. Toki edelleen tykkään nykyajan hyödykkeistä ja turhakkeista. Mutta tärkeintä on että mietin tekojani ja kuinka tekoni vaikuttaa ympäristööni. Haluan uuden auton, mutta nykyään ei ole väliä kuinka paljon hevosvoimia ja että olisi iso kone. Ei, mietin kuinka saisin mahdollisimman ekolokisen ja turvallisen auton millä voisin päästä kajakin kanssa melomaan muutamaksi päiväksi kauas pois kaupungista. Sähköyhtiöltä ostan vihreää sähköä, koska arvoni on muuttuneet. Kamerani ja kameravarusteeni olen ostanut usein käytettynä. Ei kaiken tarvitse olla uutta. Tämän opin jo ennen lapsien syntymää lasteni äidiltä. Se on ollut hyvä opetus ja sitä olen koittanut myös opettaa lapsille, mutta hiukan on ollut huono menestys. Syy on ollut kuitenkin minun, uusi on uutta ja paljon on opittavaa.
Sanon sen kuitenkin näin: Ottakaa mallia lapsista retkillänne, saatatte löytää jotain ihmeellistä.
-T. Kallonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti