Tällä kertaa kirjoitan oman näkemykseni retkeilyyn, vaeltamiseen ja luonnossa elämiseen. Itse näen luonnossa elämisen helppona. Luonnossa on vain elämisen perus tarpeet. Olen tyytyväinen siellä kunhan on vettä, ruokaa, lämpöä ja paikka nukkumiselle. Muut asiat ovat tois arvoisia. Kotona on aina jokin suorittamisen painostus. Jos olen kotona tulee tarve lähteä harrastamaan liikuntaa. Luonnossa se tulee ihan itsestään. katsoo karttaa missä olisi seuraava piste jossa tehdä ruokaa ja levätä. Useasti vielä sen retken on suunnitellut etukäteen joten on helppoa kun tietää mikä on seuraava etappi. Kotona sitä vain ei osaa ja lisäksi tulee muuttujia pitkin viikkoa.
Luonnossa liikkumis muotoina itselleni mukavimmat on jalan ja melomalla, toki polkupyörä on myös mieleinen, mutta jalan ja meloen kulkiessa sitä keskittyy ympärillä olevaan luontoon paremmin ja koska luonto kuvaaminen on itselle harrastuksena tärkeä osa luonnossa liikkumista on rauhallinen eteneminen tärkeämpää kuin vauhti ja kuljettu matka.
Retkeilen mielelläni lähilaavuille ja nuotiopaikoille. Suomessa on varmasti jokaisella kunnalla ja kaupungilla paikkoja joihin voi mennä retkeilemään. Esimerkiksi työpäivän jälkeen kun käy nuotiolla kahvilla ja makkaran paistossa saa samalla omat ajatukset käytyä läpi ja nukkuu paremmin kun käy lepäämään. Saatan myös istua laavulla miettimässä tärkeitä päätöksiä. Sauna on suomalaisille paikka joka on vielä tänäkin päivänä tärkeä. Saunassa on ratkottu paljon asioita, synnytty ja kuoltu. Kuten myös metsä on ollut historiassa erittäin tärkeä ympäristö ihmisille. Metsä on tuottanut meille elämässä tarvittavia resursseja ja toivottavasti myös jatkossa ymmärrämme metsän ja luonnon tärkeyden elämälle.
Kun aikoinaan tein ensimmäisen yön yli vaellukseni kansalaisopiston kanssa tiesin tekeväni tulevaisuudessa sitä vielä monta kertaa. Seuraava kerta oli vasta nyt menneen vuoden aikana. Viikon vaellus karhunpolkua pitkin oli kokemuksena opettavainen. Sillä vaelluksella ymmärsin omat tarpeeni paremmin. Olin aina ollut sellainen jolla piti olla kaikkea mukana. Nyt ymmärsin kuinka vähällä oikeasti pärjään hyvin suunnitellulla reissulla. Vieläkin välillä tuntuu että kannan liikaa, mutta toisaalta ne ovat asioita joita pidän itselleni tärkeänä. Varusteiden vaihtaminen kevemmäksi ja pienemmäksi on ollut suuntaus. En kuitenkaan ollut vaelluksella epätoivon partaalla hetkeäkään. Vaikka rinkka painoi ja ei ollut paras mahdollinen kantaa, nautin joka hetkestä. Suosittelen jokaiselle joka on edes hieman joskus harkinnut lähtevänsä kokeilemaan vaeltamista edes lyhyttä matkaa. Tehkää päätös lähteä vaeltamaan, koska sitten oikeasti tiedätte onko se teidän juttu.
Tulen ilmoittamaan hyvissä ajoin blogissani ja facebookissa yön yli reissuistani. Jos olet halukas lähteä mukaan ota yhteyttä niin keskustellaan. Olen myös alkanut suunnittelemaan erätaito kurssia aloiteleville. Niistä kuitenkin jatkossa lisää.
-T. Kallonen, Korpipiilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti