Elämä luonnossa.

Elämän helppous metsässä.

Tällä kertaa kirjoitan oman näkemykseni retkeilyyn, vaeltamiseen ja luonnossa elämiseen. Itse näen luonnossa elämisen helppona. Luonnossa on vain elämisen perus tarpeet. Olen tyytyväinen siellä kunhan on vettä, ruokaa, lämpöä ja paikka nukkumiselle. Muut asiat ovat tois arvoisia. Kotona on aina jokin suorittamisen painostus. Jos olen kotona tulee tarve lähteä harrastamaan liikuntaa. Luonnossa se tulee ihan itsestään. katsoo karttaa missä olisi seuraava piste jossa tehdä ruokaa ja levätä. Useasti vielä sen retken on suunnitellut etukäteen joten on helppoa kun tietää mikä on seuraava etappi. Kotona sitä vain ei osaa ja lisäksi tulee muuttujia pitkin viikkoa.

Luonnossa liikkumis muotoina itselleni mukavimmat on jalan ja melomalla, toki polkupyörä on myös mieleinen, mutta jalan ja meloen kulkiessa sitä keskittyy ympärillä olevaan luontoon paremmin ja koska luonto kuvaaminen on itselle harrastuksena tärkeä osa luonnossa liikkumista on rauhallinen eteneminen tärkeämpää kuin vauhti ja kuljettu matka.

Retkeilen mielelläni lähilaavuille ja nuotiopaikoille. Suomessa on varmasti jokaisella kunnalla ja kaupungilla paikkoja joihin voi mennä retkeilemään. Esimerkiksi työpäivän jälkeen kun käy nuotiolla kahvilla ja makkaran paistossa saa samalla omat ajatukset käytyä läpi ja nukkuu paremmin kun käy lepäämään. Saatan myös istua laavulla miettimässä tärkeitä päätöksiä. Sauna on suomalaisille paikka joka on vielä tänäkin päivänä tärkeä. Saunassa on ratkottu paljon asioita, synnytty ja kuoltu. Kuten myös metsä on ollut historiassa erittäin tärkeä ympäristö ihmisille. Metsä on tuottanut meille elämässä tarvittavia resursseja ja toivottavasti myös jatkossa ymmärrämme metsän ja luonnon tärkeyden elämälle.

Kun aikoinaan tein ensimmäisen yön yli vaellukseni kansalaisopiston kanssa tiesin tekeväni tulevaisuudessa sitä vielä monta kertaa. Seuraava kerta oli vasta nyt menneen vuoden aikana. Viikon vaellus karhunpolkua pitkin oli kokemuksena opettavainen. Sillä vaelluksella ymmärsin omat tarpeeni paremmin. Olin aina ollut sellainen jolla piti olla kaikkea mukana. Nyt ymmärsin kuinka vähällä oikeasti pärjään hyvin suunnitellulla reissulla. Vieläkin välillä tuntuu että kannan liikaa, mutta toisaalta ne ovat asioita joita pidän itselleni tärkeänä. Varusteiden vaihtaminen kevemmäksi ja pienemmäksi on ollut suuntaus. En kuitenkaan ollut vaelluksella epätoivon partaalla hetkeäkään. Vaikka rinkka painoi ja ei ollut paras mahdollinen kantaa, nautin joka hetkestä. Suosittelen jokaiselle joka on edes hieman joskus harkinnut lähtevänsä kokeilemaan vaeltamista edes lyhyttä matkaa. Tehkää päätös lähteä vaeltamaan, koska sitten oikeasti tiedätte onko se teidän juttu.

Tulen ilmoittamaan hyvissä ajoin blogissani ja facebookissa yön yli reissuistani. Jos olet halukas lähteä mukaan ota yhteyttä niin keskustellaan. Olen myös alkanut suunnittelemaan erätaito kurssia aloiteleville. Niistä kuitenkin jatkossa lisää.

-T. Kallonen, Korpipiilo

Ensimmäinen retkikertomus: Joutenlammen laavu.

Ensimmäisen retkikertomuksen aika.

Keskiviikko aamu alkoi hieman rutiinin omaisesti ja ensimmäisenä kellon soiton jälkeen vaatteet päälle ja koirien kanssa aamu kierrokselle, sitten lapset ylös ja hoitoon. Tapana on syödä aamupala sitten lasten viennin jälkeen näin kun ei ole menoa heti aamusta. Kerkiää katsomaan uutiset, sääennusteen ja pikavilkaisu someen. Nyt vain tuli kaipuu heti aamukahvin jälkeen päästä nokipannukahvia nauttimaan kun tuo suodatin versio vaan ei ole niin hyvää. Sääennuste sanoi että alkaa satamaan hetkellä millä hyvänsä ja käyntitakapihan kuistilla varmisti ennusteen pitävän paikkansa. Mutta kun se laavu, nuotio, metsä ja vois muutaman valokuvankin ottaa. Liikunta ei nyt puhunut isoa osaa, koska illalla olisi salibandy harjoitukset. Kyllä mä lähden.

Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen ja tavarat kasaan.

 

Mukaan 30L kamerareppu, kamerajalusta, puukko, kirves, kupilka, kahvia ja pannu, eväät, ensiapu tarvikkeet, vettä, tulitikut, fleecetakki, paperia, ja matkalaturi. Ne reppuun ja sadesuoja päälle. Kartta ja kompassi saa jäädä kotiin, koska tuttu paikka ja hyvät opasteet. Päälle kuoritakki, koska sataa jo varmaankin matkalla. Olympuksen TG-4 kamera reisitaskuun niin että saisin sen tarpeen tullen nopeasti pois taskusta. Vesisade ei haittaa koska kamera on suunniteltu vedenallakin käytettäväksi.

Sitten polkupyörän selkään ja menoksi. Hirveä hinku lähteä liikkeelle niin unohdin kokonaan pistää sport trackerin päälle. Sillä olisi saanut kätevästi matkatiedot, mutta arviolta noin 4 km matkaa tuli pyörällä lähtöpaikalta Joensuun Heinävaarasta Joutenlammen laavulle. Heti kun pääsin liikkeelle niin alkoi satamaan, mutta nyt se ei mieltä painanut kun tiesi saavansa pannukahvit.

Opasteet paikalle ovat hyvät. Joensuunväylältä Heinävaaran ja Kiihtelysvaaran välillä on jo opasteet ja perille pääsee myös autolla, mutta itse suosin omin voimin kulkemista paikalle. Kuvassa näkyvän kyltin jälkeen joensuunväylältä heti käännyttäessä on tilaa pysäköidä auto ja jatkaa matkaa metsäautotietä pitkin laavulle.

 Ajattelin että tällä kelillä olen varmaankin yksin laavulla, mutta kuinkas ollakkan laavulla oli yksi ulkoilija koirien kanssa käymässä. Laitoin pyöräni parkkiin ja tervehdin kanssa ulkoilijaa.

Keskustelimme hetken samalla kun veistelin kiehisiä nuotiota varten. Keskusteltiin jo aikoinaan laavua kohdanneesta ilkivallasta ja ihmettelimme miksi yhteiseen käyttöön tarkoitettuja virkistypaikkoja pitää tuhota ja pilata. Juuri ilkivallan takia paikalta on kirves viety pois, mutta onneksi tulee pidettyä omaa mukana.

Laavulla oli hyvin puita suojassa laavun sisällä ja osa oli tehty jo varsin pieneksi pilkkeeksi jotta nuotion sytyttäminen oli varsin helppoa, kun ei tarvinnut kuin kiehiset veistellä. Laavulla on huussi, oikein liikuntarajoitteisillekkin suunniteltu, kylläkin kahvoja en sisällä nähnyt mutta ramppi oli iroitettava malli ja oli huussin sisälle nostettu, joten pyörätuolillakin pääsee huussiin. Huussi oli kuvitettu seiniltä joten siellä on normaalia mukavampi istuskella ja katsella kuvia.

Tulet tehtyäni laitoin kahvipannun tulille ja aloin tekemään evääksi ottamani ruispalat grilli kuntoon, tällä kertaa kylläkin tyydyin pelkkään voihin ja juustoon niiden päällä.

Sillä välin kun odottelin kahvin ja leipien valmistumista nautin sateen ropinasta, lintujen laulusta ja katselin luontoa ja kuvaus kohteita.

Videon otin nopeasti käsivaralta hetken mielijohteesta. Ajattelin etten laita sitä ollenkaan, mutta tässähän tämä nyt kuitenkin on. Lupaan panostaa hieman enemmän videoihin jos jatkossa laitan blogiin.

Suopursujen kukilla helmeili pisarat ja  mustikoiden kukat täyttävät varvut. Jälleen sai mieli levätä katsellessa luontoa ja seuratessa talitiasten ruuan etsintää puun rungoilta ja oksilta. Hyttysiäkään ei juurikaan sateen takia ollut. Tosin ampiaiset olivat kiinnostuneet laavun polttopuu pinosta ja pörräsivä lähes kokoajan ympärillä.

Leipien ja kahvin lomassa kävin tutustumassa opastekylttiin joka on laavun tuntumassa, Joutenlammen laavu kun kuuluu osaksi Oravantaival vaellusreittiä. Joutenlammen laavun kohdalla voin ainakin todeta, että reitistä on pidetty huolta ja opastee ovat kunnossa. Tulen kävelemään tuon Oravantaival reissun vielä ennen talvea ja kirjoittamaan retkitarinan myös sen osalta mutta siitä jatkossa lisää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös kahvini ja leipäni. Hetken vietin vielä luonnosta nauttien ja ajttelin kirjoittaa laavu vihkoon terveiset, mutta kuinkas ollakkaan vihkoa ei ollut lieko liekö mennyt sytykkeeksi jossain vaiheessa. No sitten enään tavaroiden takas laittaminen reppuun ja pyörän selkään kohti kotia. Pyörämatka takaisin sujui hymyssä suin vaikka pyörässäni ei oli lokasuojia ja vettä hieman roiskuikin. Kotona olin aikaslailla märkä, mutta mieli oli jälleen korkealla ja tiesin että loppupäivästä tulisi hyvä.

-T. Kallonen, Korpipiilo

Luonnossa liikkuessa, ota mallia lapsista.

Lähde metsään liikkumaan ja rentoutumaan. Niin tein ennen kunnes sain lapsia.

Lapset ovat opettaneet minulle uusia tapoja. Lapsien myötä aloin itsekkin tekemään luonnossa enemmän erillaisia havaintoja. En itse huomannut muutoksia ollenkaan kunnes kameran hankinnan jälkeen aloin miettimään luonnossa liikkumiseni tapaa. Pelkän suorittamisen tilalle oli tullut havainnointi, mielenkiinto ja kyseenalaistaminen. Omia lapsia seuratessani joka paikassa tapahtuu samanlailla. Isi miksi toi tekee noin? Isi kato. Onko tää se? Kysymyksiä ja mielenkiinnon kohteita tulee. Olen huomannut itsestäni saman. Mikä lintu laulaa ja miltä se näyttää? Mitä se syö? Ai se oli kirjosieppo ja se syö selkärangattomia. Voisko sitä hyödyntäisikö se, jos teen sitä varten pöntön. No pönttön teko on tärkeää jo senkin takia että pesäkolot ovat vähentyneet metsäteollisuuden kehityksen mukana.

Lapseni ovat näin saaneet minut välittämään luonnosta enemmän. Arvoni ovat muuttuneet vuosien saatossa. Toki edelleen tykkään nykyajan hyödykkeistä ja turhakkeista. Mutta tärkeintä on että mietin tekojani ja kuinka tekoni vaikuttaa ympäristööni. Haluan uuden auton, mutta nykyään ei ole väliä kuinka paljon hevosvoimia ja että olisi iso kone. Ei, mietin kuinka saisin mahdollisimman ekolokisen ja turvallisen auton millä voisin päästä kajakin kanssa melomaan muutamaksi päiväksi kauas pois kaupungista. Sähköyhtiöltä ostan vihreää sähköä, koska arvoni on muuttuneet. Kamerani ja kameravarusteeni olen ostanut usein käytettynä. Ei kaiken tarvitse olla uutta. Tämän opin jo ennen lapsien syntymää lasteni äidiltä. Se on ollut hyvä opetus ja sitä olen koittanut myös opettaa lapsille, mutta hiukan on ollut huono menestys. Syy on ollut kuitenkin minun, uusi on uutta ja paljon on opittavaa.

Sanon sen kuitenkin näin: Ottakaa mallia lapsista retkillänne, saatatte löytää jotain ihmeellistä.

-T. Kallonen

Korpipiilon etsinnän aloitus.

On aika aloittaa matkamme etsimään Korpipiiloa. Patikoimaan poluille ja samoilemaan metsiin. Tutkimaan kansallispuistoja ja ikuistamaan kauneutta kameralla. Melomaan ja polkemaan pyörällä.

Korpipiilon tarkoituksena on edistää ihmisiä retkeilemään luonnossa, kertoa tarinoita omista retkistäni luontoon. Kertoa sanoin ja näyttää niitä kuvin. Blogissa kerron omia kokemuksiani varusteista joita käytän. Retkille lähden erilaisilla kokoonpanoilla ja alussa retket tulevat olemaan pääasiassa Itä-Suomessa. Kirjoituksia lähiluonnosta, ihan arkisia tapahtumia ja myös pidemmiltä reissuilta. Tarkoituksena on myös kertoa tulevista kursseista ja tapahtumista.